Akuutisti sairastuneen iäkkään arviointi edellyttää systemaattisuutta ja osaamista

Yhteenveto Suomen akuuttigeriatrian yhdistyksen verkostotapaamisesta 26.11.2025

• Iäkkään päivystyspotilaan arvioinnin lähtökohtana on ABCDE-mallin mukainen huolellinen kliininen arviointi, jota täydennetään geriatrisella arvioinnilla.
• Iäkkäistä potilaista on usein jo olemassa paljon tietoa, mutta se ole välttämättä saatavilla tai sitä ei osata hyödyntää.
• Tiedonkulun ja ammattilaisten osaamisen parantaminen ja yhteisesti sovitut toimintamallit auttaisivat säästämään resursseja ja parantamaan hoitotuloksia.

Iäkkään akuuttipotilaan systemaattinen arviointi

Eri elinjärjestelmien vanhenemismuutokset ja pitkäaikaissairaudet vaikeuttavat akuutin sairauden diagnostiikkaa, ja hoidon kiireellisyyden arvioinnissa käytettävät johto-oireet tai peruselintoimintojen poikkeavuudet voivat puuttua. Tilannearvio edellyttää siten varhaista kliinistä tutkimista esimerkiksi relatiivisen hengitysvajauksen ja nestetasapainon häiriöiden tunnistamiseksi.

Diagnostiikan haasteet ovat sitä todennäköisempiä, mitä hauraampi potilas on, ja hauraiden potilaiden kohdalla myös riskit sekä viiveisiin että toisaalta päivystys- ja sairaalaympäristöön liittyen ovat. Näillä potilailla ovat yleisiä myös kaatumisvammat, painevauriot sekä ortostaattinen hypotensio ja lääkehoitoon liittyvät ongelmat.

Taustalla olevien ongelmien havaitseminen edellyttää systemaattisuutta. Perinteinen ABCDE-kaava ja vammojen havainnointi muodostavat kliinisen arvion perustan – pelkkä intuitio ja vitaalit eivät riitä. Valikoiduilla potilailla arviota täydennetään geriatrisella arvioinnilla tarvittaessa taustatietoja läheisiltä tai kotihoidosta täydentäen. Riskipotilaiden tunnistamiseen on hyödynnettävissä erilaisia työkaluja, kuten Clinical Frailty Scale. Tässäkin suhteessa systemaattisuus on paikallaan: Turun kokemusten perusteella algoritmiin tukeutuva CFS:n arviointi johtaa korkeampaan pistemäärään kuin pelkkä kliininen arvio.

Joissakin tilanteissa päivystyskäynti voitaisiin välttää, jos riittävä arvio voidaan toteuttaa potilaan kotona tai hoitopaikassa. Tämä vaatii kuitenkin hyvää lääketieteellistä ja sairaanhoidollista osaamista ja kliinistä kokemusta. Esimerkiksi Liikkuvan sairaalan hoitajilla on tausta kotisairaalassa ja erillinen perehdytys antavat pohjan itsenäiseen työskentelyyn ja hoidollisia valmiuksia.

Vieridiagnostiikan hyödyt ovat rajalliset, eikä se korvaa kliinistä arviointia ja toimintakyvyn muutosten havainnointia. Tutkimustulosten tulkinta vaatii koemusta ja tietoa aiemmista tutkimuksista. Monesti tarvitaan myös seurantaan. Varsinkin pitkien etäisyyksien päässä siitä voi kuitenkin olla hyötyä hoitopaikan ja hoidon kiireellisyyden arvioinnissa.

Geriatrisen arvioinnin haasteet

Kokonaiskuvan muodostaminen potilaan tilanteesta vie oman aikansa, ja varsinkin päivystyksen ruuhkatilanteissa siihen ei välttämättä ole aikaa. Myös päivystysympäristö voi muodostaa omat haasteensa (tilat, apuvälineiden puute). Toisaalta systemaattinen arvio ei välttämättä vie enempää aikaa kuin huonosti tehty kliininen arvio, parhaimmillaan se auttaa säästämään resursseja. Kokonaiskuvan hahmottaminen auttaa hoidon suunnittelussa ja kotiuttaminenkin on turvallisempaa, kun jatkohoitosuunnitelma on tiedossa.

Verkostotapaamisessa todettiin, että iäkkäistä akuuttipotilaista on usein jo saatavilla paljon tietoa, mutta sitä ei osata käyttää tai pystytä hyödyntämään esimerkiksi tietojärjestelmien yhteensopimattomuuden vuoksi. Riittävän kokonaiskuvan muodostamista auttaisivat standardoidut raportointikäytännöt (ISBAR) sekä kirjaamispohjat, joissa myös keskeiset geriatrisen arvion elementit on huomioitu. Yhtä lailla tärkeää olisi, että potilaan mukana tulisi riittävän kattavat taustatiedot tilanteissa, joissa esimerkiksi kotihoidon hoitaja lähettää iäkkään potilaan päivystykseen. Tuoreen väitöskirjatutkimuksen mukaan geriatrinen arviointi voidaan käynnistää riskikartoituksella jo ensihoidon toimesta. Toisin kuin muiden ammattilaisten, ensihoidon on mahdollisuutta arvioida myös asumisolosuhteita ja kodin turvallisuutta ja tehdä havaintoja, jotka voivat selittää ajankohtaista tilannetta (esim. päihteiden käyttö).

Pelkkä arviointi ei myöskään riitä, vaan tehtyjä havaintoja pitää hyödyntää hoitosuunnitelmaa tehtäessä. Haurailla potilailla olisi syytä lisäksi kiinnittää huomiota ravitsemukseen ja mobilisaatioon jo päivystyskäynnin aikana. Geriatrisen arvioinnin tulee siis olla myös interventio.

Geriatrisen osaamisen tarve

Osaaminen akuutisti sairaan potilaan hoidossa tunnistettiin keskeiseksi kehittämistarpeeksi. Akuutisti sairastuneita iäkkäitä hoitavilla tulisi olla riittävät tiedot ikääntymisen vaikutuksista akuuttien sairauksien oirekuvaan ja hoitoon, geriatrisesta riskiarvioinnista ja sen merkityksestä hoidon suunnittelun kannalta. Nykyisellään nämä asiat eivät juuri tule esiin terveydenhuollon ammattilaisten peruskoulutuksessa, ja täydennyskoulutukseen hakeutumisen esteenä voi olla, ettei geriatrista arviointia koeta omaksi tehtäväksi.

Alueellisesti tai kansallisesti sovitut toimintakäytännöt, systemaattinen arviointi ja raportointi sekä yhteiset tietojärjestelmät auttaisivat parantamaan tiedonkulkua, hoidon jatkuvuutta ja säästämään aikaa päällekkäisen työn vähentyessä. Myös ammattilaisten työ helpottuisi ja työstä voisi tulla mielekkäämpää, kun havaittuihin ongelmiin löydetään ratkaisuita ja päällekkäiseltä työltä vältyttäisiin. Tietojärjestelmien kehitystyön lisäksi tässä onnistuminen kuitenkin edellyttää riittävää palvelujärjestelmän tuntemusta ja sitä, että ammattilaiset ovat tietoisia paitsi omasta, myös muiden roolista.

Kirjallisuutta

Janne Alakare. Risk assessment and geriatric interventions for older patients with frailty in the emergency department. Väitöskirja, 2025. http://hdl.handle.net/10138/593400

Karjalainen K ym. AEGIS-AcutE Geriatric Intervention Study: pilot study of frontline acute geriatric assessment to improve quality of care in emergency department. Age Ageing 2024. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC11306315/

Eeva Saario. Screening older patients for falls risk, nutritional risk, and cognitive disorders in emergency medical services. Väitöskirja, 2026. http://hdl.handle.net/10138/625408